Hei! Nyt ajattelin tehdä tälläisen kirjoituksen elämästäni, koirani näkökulmasta. Inspiraatio tuli facen postauksessa, joka kertoi siitä että mitä koirasi oikeasti sinusta ajattelee. Koirani nimi on siis Kaisa ja hän on mäyräkoira :33
"Aamuisin kun heräät, olen olohuoneessa sohvalla odottamassa sinua. Kuulen sinun heräävän, mutta sinä et tule olohuoneeseen. Miksi? Tuijotat varmaan sitä pientä laatikkoa, josta heijastaa kirkasta valoa. Odotan ja odotan että tulet, kunnes tulet ja yleensä tulet pinkit narut korvissasi ja se laatikko kädessäsi. Laulat kovaan ääneen ja tanssit ympäri olohuonetta, minä katson sinua ettet satuta itseäsi. Kerran kaaduit, tulin luoksesi tökkimään kuonollani sinua ylös. Hymyilisit riutuneesti, mutta silittäisit minua ja antaisit rakastan suukon päälaelleni. Jatkaisin sinun katsomista ja katselisin sinua keittiön lattialta että tippuisiko joku pieni namupala. Sellainen sieltä joskus löytää ja se pala löytää oman tiensä minun suuhuni.
Päivät menee hitaasti, kun vetäydyt aamupalan jälkeen yleensä omaan huoneeseesi. Jään makaamaan viileälle lattialle ja odotan haikeasti että tulisit leikkimään kanssani. Kuulen kuinka naurat tai joskus itket. Mikset tulisi pois huoneestasi ja tule loikoilemaan kanssani lattialle. Voisit rapsutella vatsaani ja olisin lähelläsi, mutta et tule vasta jos rapsutan takaovea jotta pääsisin takapihalle juoksentelemaan. Avaat oven, mutta entä jos en halua mennä ulos vaan haluankin olla sinun kanssasi? Tuhahdat ärsyyntyneenä ja painelet takaisin omaan huoneeseesi. Sinulla on raskas ja vaikea elämä, sen ymmärrän mutta mikset voisi hidastaa hetkeksi? Äiti tulee kotiin, sinä tulet huoneestasi. Tulet hellimään minua äidin kanssa ja olen onnellinen. Häntääni heiluttaen tulen kanssanne keittiöön ja katselen ostosten purkua ja kerään suukkoja ja rapsutuksia sieltä täältä. Jäät kanssani sitten olohuoneeseen äidin kanssa ja sitten menet takaisin huoneeseesi. Et paljoa päivän aikana tule pois huoneestasi...
Tämä päivä alkoi samalla tavalla kuin muutkin päivät, mutta tällä kertaa juokset ympäri taloa huudellen nimeäni ja kun löydät minut mamman sängystä, voin aistia kuinka helpotus pyyhkäisee ylitsesi. Luulitko että jättäisin sinut? En ikinä. Alat itkemään ja otat minut karhunhalaukseen. Puhut minulle siitä, kuinka luit jostakin asiasta kuin 'Mitä koirasi ajattelee sinusta oikeasti'. Pyytelit anteeksi, ettet anna tarpeeksi aikaa minulle. Nuolen kättäsi lohduttavasti. Se on okei. Tapahtui mitä vain, olet minun ihminen ja rakastan sinua virheistäsi huolimatta. Aina. Vielä vanhana käpynä, lupaan heiluttaa häntääni sinulle kun tulet kotiin. Olen täällä sinulle."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti