Halusin taas elvyttää tämän blogin, joten ajattelin etten miksen kirjoittaisi rippileiristäni. Kirjoitin siellä ajastani vihkooni ja ajattelin että miksipä ei. Tämä on siis jossain kesäloman alussa! Nauttikaa!
-Rippileiri. Inhosin sitä sanaa jo ennen kuin edes menin sille. Mieleni ei ollut avoin ja tulin tänne negatiivisella asenteella, mutta en puhunut siitä muille kuin kavereillen, jotka jakavat kanssani huoneen. Luulin, että huoneemme isonen olisi tiukka ja nuhtelisi kiroilusta... Niin ei kuitenkaan käynyt. Isonen osoittautui rennoksi ja mukavaksi. En siltikään uskonut viihtyväni täällä. Ja tavallaan olin oikeassa. Päätin tenttiä kaikki ulkoläksyt heti ensimmäisenä päivänä ja olin kolmas joka pääsi kaikki läpi. Niiden tenttiminen oli ahdistvaa ja pelottavaa, juurikin tuosta syystä aloin sekoilemaan sanojen kanssa. Ryhmäni isonen kuitenkin päästi minut läpi ja kaikki meni läpi.
Oppitunnit ja päivät ovat ylipäätään pitkiä ja energiaa vieviä , mutta ei tämä ole niin paha. En ole juurikaan tehnyt/saanut uusia ystäviä tai muutakaan. On silti jotain mitä on tapahtunut. Vasen hartiana/olkapää on ihan kökkönä. Ja pahin niistä: Olen tykästynyt täällä leirillä yhteen tiettyyn ihmiseen, johon ei kannata ihastua, Niinku eiiii!! En halua mitään välillemme ja minullahan on vain viaton ihastus häneen. Ja en taida olla ainoa. Ajatus ahdistaa ja haluan paeta aina kun tulee tilanteita joissa joudun olla hänen kanssaan. Samaan aikaan en. Helpointa olisi jos koko ihastusta ei olisi. Ja paras kaverinikin sanoi, että minä olen yksi viimeisistä ihmisistä jonka hän voisi kuvitella että ihastuisi. No.. Onneksi tämän leirin jälkeen en tule häntä tapaamaan. Mutta samaan aikaan, haluan pitää yhteyttä. Miksi? :( Yritän selvitä tästä leiristä loppuun asti, kunnialla. Onhan jo/vasta tiistai. Ja täältä lähdetään torstaina. Taas kerran: miten ja miksi?
Konfirmaation jälkeen ei tarvitse enää jeesustella tai muuta. En ole niinkään uskovainen, mutta olen pitänyt ajatukseni itselläni niin ettei pappi ole kuullut. Sama tuuri ei ollut kaverillani. Häntä luultiin ateistiksi. Aika paha. Toivottavasti tämä ei estä häntä konfirmoitumasta (Ei muuten estänyt!) Draamaa ja muuta riitaa riittä kavereiden kesken ja joistain ihmisistä on omat ajatukset.Kunnon hetki rauhaa ja aikaa miettiä tekisi varmaan hyvää. Harmi vain ettei vapaa-aikaa ole paljoa.
Kaikki olisi varmaan helpompaa jos en koko leirille olisi mennyt. Liian paljon ahdistusta ja stressiä. Haluaisin vain olla kotona yksin, maata sängyn pohjalla koirani kanssa. Tai viettää aikaa parhaan kaverini kanssa. Ihan ottaa rauhassa ja nauttia kesälomasta.
Tämän leirin aikana olen muuten huomannut kuinka paljon käytän sanontoja: " Herran Jumala", "Voi Jeesus" tai muuta vastaavaa. En tiedä edes miksi, mutta se on aika karmivaa.
~Storm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti