Sukella minun tylsään päivään :DD

Heips!


Öhmm... En saanut inspiraatiota tälle postaukselle joten päädyin tähän todella tylsään aiheeseen jossa kerron teille mun päivästä.. Joo tosi lame, mutta kun ei ollut ideoita :'((  I'm sorry! No mutta kerron sen mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi ja saa sitten nähdä miten se sitten onnistuu. Wish me luck! :33


-Tänään oli hieman erityinen päivä, koska tänä päivänä mulla alkoi joululoma (yaay). Aamulla heräsin oikeaan aikaan, mutta kuten normaalistikin olin liian laiska että nousisin ylös ihan näin heti herätyskellon soinnin jälkeen. Se on vain paha tapa että jään löhöämään sängylle kunnes tulee kiire ja myöhästyn koulusta :D Noh... Tänään sain kiskottua itseni ylös edes jotenkin hyvään aikaan ja sain syötyä aamupalan suht nopeasti, mutta pukemisessa kesti vähän kauan.. (ei haluttanut laittaa farkkuja ja laitoin kavereille viestiä että olisiko kauhea laittaa mustat colleget ja hupparin kouluun kun päästään lomalle... Ja he sitten sanoivat että se on liian kotimaista :33 kms) Joten vaihdoin vaatteet uudestaan. Sitten tajusin etten kerkeää pyörällä kouluun millään ja soitin kaverille että voivatko he viedä mut samalla kouluun ja hyvin kävi. Kerettiin kouluun ajoissa. Kirkossa oli tylsää, haettiin todistukset ja päästiin kotiin. Muuten sitten olin kotona testaillen että toimisko yksi vanha peli Playstation 2:lla. Ei toiminut :( Menin ympäri nettiä, nukuin, netti, nukuin ja netti ja nukui yms.. Kunnes kello oli puoli kuusi ja äiti tuli kotiin. Me olimme menossa tänään loman alkamisen kunniaksi Amarilloon syömään kavereideni ja heidän äitiensä kanssa. Ilta oli tosi mukava ja kivaa oli. Luulin että se olisi kauhea.. Mutta ei ollut.. Ja nyt olen Skypessä klo. 23.32 kaverini kanssa kirjoittaen tätä xDD vähän väsy joten teksti on aika.. kökköä mutta postasin sentään!
~Storm

Koulu hei, anna armoa..

Terve!!


Joo, taas kerran minulla ei ole ollut aikaa blogille ja oikeasti haluan vain kirkua kun tuntuu että hukun läksyihin ja kokeisiin. Ihan oikeasti, päivässä vain ei ole tarpeeksi tunteja... No mutta onneksi on jonkin ajan päästä joululoma (yasss <3) ja saa sitten levätä ja viettää aikaa sukulaisten kanssa. En ole ihan varma, että mitä perheeni kanssa teen sitten lomalla joten saapas sitten nähdä. Tavallaan toivon, että menisimme Lappiin Jouluksi, kun siellähän on siis sukulaisia :33 Mutta samaan aikaan, olisi ihan mukava olla kotona ja ottaa rauhassa. Niin ja viettää aikaa kavereiden kanssa.  Mutta koulusta vielä sen verran, että ei ehkä kannata odottaa uutta postausta ehkä viikkoon tai pariin koska on tulossa ainakin kuusi koetta.. Voinhan toki yrittää mutta enpä usko että onnistuu.


Nyt alan puhumaan musiikista, koska musiikki on life. Nykyään kuuntelen ainoastaan tyyliin Twenty One Pilots:in musiikkia. Vaikka yhdessä postauksesa luettelin kappaleita joita kuuntelin, niin en jostain tosi typerästä syystä kirjoittanut isolla TWENTY ONE PILOTS!! *läppää itseään naamalle* Mutta siis joo, olen rakastunut siihen bändiin kun ensimmäisen kerran kuulin siitä parhaalta kaveriltani, eli siis suurkiitokset rakas sloul sistah! (Joo tuo on yksi inside läppä xDD) Kuitenkin tämän bändin musiikki on jotain niin erikoista. Joidenkin mielestä Twenty One Pilots:in musiikki on masentavaa, mutta ei minun mielestäni. Mulle se on rohkaisevaa ja rehellistä. Heidän musiikki auttaa minua menemään hankalaa elämänjaksoa juuri nyt läpi ja kun kuuntelen heidän musiikkia niin tunnen että olen ymmärretty ja että en ole yksin näissä asioissa mitä menen läpi. Kappaleiden sanat.. They hit you hard.. Että kun kuulin ensimmäisen kerran Truce, itkin vesiputouksia vaikka kuinka kauan. Pointti on että he ovat uskomattomia ihmisiä.. Jos sulla on vaike aika menossa, suosittelen kuuntelemaan heidän kappaleitaan. No mutta, linkkaan siis Trucen tuonne alas ja toivottavasti teillä tulee olemaan hyvä päivä! <3
https://www.youtube.com/watch?v=eCeBNwBUkcI   (ja video ei ole mun todellakaan tai mitään muutakaan)
~Storm

Minun päiväni, koirani silmistä

Hei! Nyt ajattelin tehdä tälläisen kirjoituksen elämästäni, koirani näkökulmasta. Inspiraatio tuli facen postauksessa, joka kertoi siitä että mitä koirasi oikeasti sinusta ajattelee. Koirani nimi on siis Kaisa ja hän on mäyräkoira :33


"Aamuisin kun heräät, olen olohuoneessa sohvalla odottamassa sinua. Kuulen sinun heräävän, mutta sinä et tule olohuoneeseen. Miksi? Tuijotat varmaan sitä pientä laatikkoa, josta heijastaa kirkasta valoa. Odotan ja odotan että tulet, kunnes tulet ja yleensä tulet pinkit narut korvissasi ja se laatikko kädessäsi. Laulat kovaan ääneen ja tanssit ympäri olohuonetta, minä katson sinua ettet satuta itseäsi. Kerran kaaduit, tulin luoksesi tökkimään kuonollani sinua ylös. Hymyilisit riutuneesti, mutta silittäisit minua ja antaisit rakastan suukon päälaelleni. Jatkaisin sinun katsomista ja katselisin sinua keittiön lattialta että tippuisiko joku pieni namupala. Sellainen sieltä joskus löytää ja se pala löytää oman tiensä minun suuhuni.


Päivät menee hitaasti, kun vetäydyt aamupalan jälkeen yleensä omaan huoneeseesi. Jään makaamaan viileälle lattialle ja odotan haikeasti että tulisit leikkimään kanssani. Kuulen kuinka naurat tai joskus itket. Mikset tulisi pois huoneestasi ja tule loikoilemaan kanssani lattialle. Voisit rapsutella vatsaani ja olisin lähelläsi, mutta et tule vasta jos rapsutan takaovea jotta pääsisin takapihalle juoksentelemaan. Avaat oven, mutta entä jos en halua mennä ulos vaan haluankin olla sinun kanssasi? Tuhahdat ärsyyntyneenä ja painelet takaisin omaan huoneeseesi. Sinulla on raskas ja vaikea elämä, sen ymmärrän mutta mikset voisi hidastaa hetkeksi? Äiti tulee kotiin, sinä tulet huoneestasi. Tulet hellimään minua äidin kanssa ja olen onnellinen. Häntääni heiluttaen tulen kanssanne keittiöön ja katselen ostosten purkua ja kerään suukkoja ja rapsutuksia sieltä täältä. Jäät kanssani sitten olohuoneeseen äidin kanssa ja sitten menet takaisin huoneeseesi. Et paljoa päivän aikana tule pois huoneestasi...


Tämä päivä alkoi samalla tavalla kuin muutkin päivät, mutta tällä kertaa juokset ympäri taloa huudellen nimeäni ja kun löydät minut mamman sängystä, voin aistia kuinka helpotus pyyhkäisee ylitsesi. Luulitko että jättäisin sinut? En ikinä. Alat itkemään ja otat minut karhunhalaukseen. Puhut minulle siitä, kuinka luit jostakin asiasta kuin 'Mitä koirasi ajattelee sinusta oikeasti'. Pyytelit anteeksi, ettet anna tarpeeksi aikaa minulle. Nuolen kättäsi lohduttavasti. Se on okei. Tapahtui mitä vain, olet minun ihminen ja rakastan sinua virheistäsi huolimatta. Aina. Vielä vanhana käpynä, lupaan heiluttaa häntääni sinulle kun tulet kotiin. Olen täällä sinulle."

Anime

Helloo!!


Aiheena on sitten tänään anime :33 stan animea aivan sairaasti, enkä voi oikeasti kuvitella elämääni ilman animea. Joten suuret kumarrukset ja kiitoksen ystävälleni. :33 (Muuten kannattaa mennä seuramaan kaveriani instassa: ender_the_foxy   sillä nimittäin on kivoja piirrustuksia siell :) Tutustuin animeen kuudennella luokalla (nyt olen menossa kahdeksannelle luokalle) ja ensimmäinen animeni mitä katsoi oli varmaankin Naruto vai oliko Kuroko No Basket. Animeita, joita katson/olen katsonut: Black Butler, Kuroko No Basket, Free!, Prince Of Stride, Hamatora, Owari No Seraph, Diabolik Lovers, Haikyuu, DRAMAtical Murder Magi. Yksi anime mitä katsoin kans oli Divine Gate, mutta se vain jäi kesken... Aloitan piahkoin sellaisen animen kuin Osomatsu-san ja Kiznaiver.


Tiedättekö sen kun löydätte hyvän animen ja katotte sen loppuun paris päväs tai päivässä. Minä ainakin olen se tyyppi joka katsoo animen tyyliin päivässä, koska olen niin tykästynyt siihen. Katsoin kahdessa päivässä Magin kummatkin kaudet. Ja joskus katson koko ajan animea, ja sitten jossain välissä tulee se ettei kiinnosta anime yhtään. Se kestää joskus minulla pari kuukauttakin. Jep, kuulostaa kauhealta, muttei se ole jos ei sillä hetkellä kiinnosta. Mut cossaaminen kiinnostaa sitten aina.Kertokaa kommenteissa että mitä animeja.. Animeita.. What? Miten se taivutetaan? Sanotaan nyt että mitä animea katsotte... Nope, kuulostaa oudolta... No oli miten oli, kommailkaa! :DD

Poikatukka ja kiusaamista?

Moi vaan!


Nyt varmaan mietitte, että mitäs ihmettä. Noh, asiahan on nyt näin että olen jonkin aikaa sitten leikannut olkapäihin asti olevat hiukseni... Tosi lyhyeksi. Niinku niinkin lyhyeksi, ettei niitä saa enää edes ponnarille. Itse tykkään todella paljon hiustyylistäni ja se sopii mielestä erittäin hyvin. Sitä mieltä ovat myös kaverini, mutta mitenkäs veikkaatte luokkalaisteni poikien reagoineen? Kolme poikaa ainakin alkoivat haukkumaan pojaksi hiuksien takia. Wait, hold up! Anteeksi mitä? Tämä on ihan naistenmalli ihan tiedoksi vain. Eihän se aluksi niinkään haitannut, koska sanoin vastaan. Mutta ajan kanssa se alkoi ottaa hermoille, eikä se vain loppunut. Se taas johti siihen, että aina kun he sen sanoivat niin teki mieli alkaa kiljumaan ääneen ja se loukkasi. aluksi en antanut sen päästä tunteisiini kiinni, mutta pian se vain oli mahdotonta. Eikä asiaa auttanut, että nämä pojat olivat jo valmiiksi kiusanneet inua periaatteessa koko lukuvuoden. Kolmas poika ei kylläkään niin useasti haukkunut taikka kiusannut, mutta välillä liittyi mukaan. No, olen tulisieluinen ja äkkipikainen ja helposti tunteet ailahtavat laitojen yli. Joten, kun olisi aika sanoa jotain tosi näppärää niin enköhän minä ala änkyttämään. Arghhh.... Onneksi minulla on ystäviä, jotka pelastivat minut tilanteesta ja saivat pojille jauhot suuhun. Kyllä minäkin joskus onnistuin siinä, mutta yksi poika sai minut hiljaiseksi sanomalla jotain.. Kaksimielistä. Kerran meni näin: Poika sanoi: "Hei poika!" Vastaukseni: "Well hello princess!" Ja seuraava juttu mitä hän sanoi, sai minut hiljaiseksi. Nimittäin hän sanoikin: "Aijjaa ootko kattonut sitten mun palleja niinkin tarkkaan?" Ja tuohon en voinut enää vastata mitään. Lopulta minulla meni hermot ja kerroin tästä rehtorille ja kiusaaminen loppui. Saa nähdä loppuiko niin ettei jatku sitten kasilla.


Sitten tulee näitä pieni hauskoja tapahtumia (mutta silti loukkaavia), joissa minua erehdytään sanomaan pojaksi. Esim. Olimme kaverini kanssa markkinoilla ja menimme sinne cosplay:ssa (jos et tiedä mikä se on, lue postaukseni "Tracon, Here I Come!") ja minulla oli peruukki oli vaaleanpunainen ja pitkä, sekä siihen muutenkin kuuluva asu. No minua tuijotettiin ja kaverini kanssa heivaamassa peruukit reppuihin ja kävelimme kohti markkina-aluetta. Siinä matkalla ohi tuli kaksi poikaa ja toinen poika kysyi kovaan ääneen:
"Oliks noi kaks tyttöä?!" (Niin ja minulla ja kaverillani on samankaltaiset hiustyylit eli tosi lyhyet.) Nauroimme sille. Siten toinen oli kun olin Maltalla lomalla. Olimme menossa katakombeihin ja vartija aukaisi portin minulle ja sanoi:
"There you go, young man." Olin sitten pysähtynyt ja katsonut miestä pitkään. Kun ei sitten hän huomannut katsettani, alin puhumaan mahdollisimman feministisellä äänellä jotta se kiinnittäisi huomion, mutta ei. Olin tosi ärsyyntynyt kun ei herra pyytänyt minulta anteeksi. Myöhemmin kun olimme ulkona syömässä asialle naurettiin. Varsinkin kotona sille naurettiin kun kerroin siitä koulussa ja kotona :33
Niin ja tässä hiustyylini: http://pophaircuts.com/images/2014/08/Chic-Short-Haircut-with-Side-Swept-Bangs.jpg


~Storm

Kauhuelokuvat

Moi taas!


Nyt sitten puhutaan kauhuelokuvista. Tykkäättekö kauhuelokuvista? Minulla on se perinteinen viha-rakkaussuhde. Rakastan niiden katsomista, mutta silti se on samalla niin inhottavaa. Kun katson kauhuelokuvaa, yleensä pelottaa niin kauheasti, mutta silti en voi lopettaa sen katsomista :DD Paras kauhuelokuva, jonka olen nähnyt on Kirottu (aka The Conjuring) ja Scream:it. Onhan niitä ja kyllä niitä tulee katsottua, varsinkin jos sulla on kaveri joka rakastaa kauhuelokuvia. Olen katsonut ainakin nämä: Kirottu, Vacansy, Silent Hill, It, Nightmare At Elmsteet, Scream (kaikki ne)... Nyt ei tuu mieleen. Mutta sitten on niitä, joita olemme kavereiden kanssa aloittaneet, mutta jättäneet kesken. Heyheyhey, niiin Kirotusta on elokuvissa nyt toinen osa. Damn, haluun nähdä sen niin pahasti. Huono juttu nyt on, että nyt juuri ei ole kaveria jonka kanssa katsoa.. Noh, enköhän seuraa sitten löydä. :'33


Kun katsomme kavereiden kanssa kauhuelokuvia, yleensä istumme sängyllä ja sitten tabletilla ja läppärillä katsomme elokuvaa. Kaikilla on yleensä jalat koukussa ja kaikki ovat mahdollisimman kaukana sängyn reunoista. Ainakin minun osaltani, jalat pysyvät ristissä koko elokuvan ajan ja vaikka jalkoja särkee niin ehei, minähän en niitä suorista. Sitten kun elokuva oli yksi kerta loppunut ja piti lähteä kotiin, jalat oli kyllä niin kankeat että hui. Kun katsoimme kaverini kanssa Vacansya, siinä tuli jumpscare (joojoo, varmaan kirjoitin väärin) ja säikähdin sitä oikeasti. Niinpä päästin vähän kuin huudon.. Se oli rääkäisy ja koska kaverini pikkusisko nukkui, koitin olla hiljaa ja se kuulosti niin tyhmältä, että jouduttiin keskeyttää elokuva ja juosta kylpyhuoneeseen nauramaan. Sille sitten naurettiin hyvän aikaa. Ja jos minulla on tyyny sylissä, on hyvin mahdollista joskus että en oikeasti katso elokuvaa vaan piilottelen tyynyn takana :'DD Niin ja toinen konsti on sitten sellainen, että pystyn sumentamaan näköni niin että kaikista asioista mitä katson, katoaa äärirajat ja jäljelle jää vain värit. Se kestää vain jonkin aikaa, mutta sillä sitten rullataan. En ole varmasti ainoa, joka voi tehdä tuon pienen tempun, mutta se nyt on nyt vain joskus kätevä :33 Mitä elokuvia te olette katsoneet ja ehdottaisitte katsomaan? Kommentoikaa! :33


~Storm

Kesä ja Unia

Hei!


Taas on ollut pitkä aika siitä, kun olen viimeksi postannut. Huomasin, että viimeisimmissä julkaisuissani olen pyydellyt anteeksi että olen ollut epäaktiivinen... Toivottavasti tästä todellakaan ei tule tapaa. No mutta hei, miten teillä menee? Mulla menee ihan hyvin, rennosti. Kesäloma on alkanut ja sää ainakin täällä on ollut tosi mukava ja lämmin. Kukat kasvaa ja aurinko paistaa, kaikki on vihreää. Uh, rakastan kesää <3 Minulla ei ole paljoa suunnitelmia kesälle, paitsi että äitin kanssa suunnittelemme matkaa jonnekin. Kysymys on kylläkin, että minne. Suomessa kyllä ajattelimme olla, mutta jos tiedätte joitakin kivoja paikkoja missä käydä, kommentoikaa! :33


Sitten toinen asia, mistä haluan puhua: Unet. Unet on tosi jänniä. Mun unet ainakin ovat tosi outoja, eikä niissä yleensä ole mitään järkeä. Sitten toinen juttu joka on jännää on... Unissakävely ja unissaan puhuminen. Itse en paljoa puhu unissani (tai niin ainakin uskon :D), mutta mitä kaverini ovat sanoneet, teen kyllä outoja juttuja unissani. Olen nimittäin yrittänyt aukaista ikkunaa, olen raapinut lattiaa ja yrittänyt työntää lipastoa makuultani. Pahin varmaan on, että olin noussut istumaan keskellä yötä ja alkanut tuijottaa kaveriani. Kaverini oli herännyt siihen, koska olin tuijottanut. Hän oli kysynyt, että olenko kunnossa, mutta kun vastausta ei ollut tullut, hän oli käskenyt minun mennä takaisin nukkumaan. Ihme ja kumma, tottelin ja olin mennyt takaisin makaamaan patjalle. Onhan niitä muitakin, mutta nuo nyt tulee ensimmäisenä mieleen. Yksi kavereistani on todella pelottava unissaan. Kerran hän oli noussut istumaan ja alkanut silittämään hiuksiani ja hoki: "Herran Jumala, Herran Jumala" tosi monta kertaa. Kysyin, että oletko kunnossa, mutta hän vain tuijotti minua silmät ammollaan ja meni takaisin makaamaan. Ja sitten tämä kaverini ´puhuu myös unissaan :'D Hauskaa kuunneltavaa. Mitä teette unissane? Okei, creepy kysymys, mutta kyllä te tajuatte mitä tarkoitan :'DD


~Storm

Koira, joka pääsi turvaan. (Osa 1)

Kuuntelin hiljaa äitiäni, joka kertoi minulle ja isoveljelleni, siitä että serkkumme koira Elmo oli oli kadonnut. Elmo... Nyökkäsin vain ja menin takaisin huoneeseeni. Tietenkin Elmo löydetään ja se palaa yhtenä palana kotiin. Vaikken muistanut niin paljoa Elmosta, tiesin että jos tuo Saksanseisoja olisi kuollut, se sattuisi. En osannut suhtautua siihen niinkään surullisesti, sillä aina kun perheeni koira karkasi, saimme aina sen veijarin kiinni ja koirahan tuli perässä sitten mukisematta, nolon näköisenä kotiin. Annoin ajatukseni harhailla muualle katsoessani ikkunasta ulos talvista maisemaa. Lumen kimallus antoi mielelleni muuta ajateltavaa, joten ajatukseni kääntyivät pois Elmosta ja tilalle tuli iloisia ja mukavia ajatuksia, kuten ystävät. Ja ystävieni kanssa kokemat tapahtumat. Kuten kesäiset markkinat, tai vaikka talven lumisodat. Huuleni kaartuivat hymyyn, mutta muistojen juoksu silmieni edessä katkesi kuin leikaten kun äitini koputti ovelle. En edes ehtinyt reagoida, kun äitini kurkisti huoneeseeni oven raosta.
"Sinun pitäisi tehdä läksyt", ääni oli lempeä ja ennen kuin taaskaan ehdin vastata, lyhyt nainen sulki oven ja kuulin askeleiden loittonevan oveltani. Huokaisin ja pyöräytin silmiäni. Niin äitini tapaista, ajattelin tarttuessani laiskasti koulureppuuni. Tietenkin perjantain läksyt piti tehdä. Saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan...






~Storm