Nyt tulee se toinen osa, joka olisi jo pitänyt julkaista aikoja sitten... Totta puhuen, on ollut niin paljon kokeita, ja sitten kun oli vapaa-aikaa niin ei ollut energiaa... Yhtään. Nauttikaa, jos tätä nyt kukaan edes lukee lol.
-Musiikki soi kuulokkeistani ja vaiensi ulkomaailman täysin. Olin siitä enemmän kuin kiitollinen. Pieni paussi niin että kuuli vain musiikin. Paras olisi ollut jos olisi ollut jos olisi vain ja ainoastaan hiljaisuus, mutta kyllähän tämäkin käy aivan mainiosti, ainakin nyt. Musiikki on hyvä asia monessa mielssä: sen avulla voit blokata muut äänet ja jättää sinut vaipua omaan maailmaan. Joskus se on huono asia jos ajatukset ovat no.. Huonoja. Nyt on ihan hyvä olo, ärsyttää mutta selviän kyllä. Tämähän loppuu huomenna. Olen samaan aikaan haikealla mielellä, mutta myös iloinen. Yksi syy, miksi se on haikeaa: en tule näkemään enää ihastustani :( Ja tavallaan saatan jäädä kaipaamaan näitä ihmisiä (osaa niistä). Hyvä asia: pääsee kotiin ja mah best friend. On monta asiaa joista olen iloinen kun pääsen kotiin. Saa nukkua!! Jippii!! Mansae! <3 (=jippii.. lmao. sama asia mutta vaan koreaksi)
Nukkuminen. Halleluja! Täällä ei ole paljoa vapaa-aikaa jotta saisi nukkua, joten asia korjaantuu kun pääsee kotiin. JA EI OLE HERÄTYKSIÄ! HAISTAKAA HUILU! No joo, ei täällä kaikki ole vain päin kuusia ollut, täällä on syntynyt uusia hyviä muistoja ja kokemuksia, tavallaan osittain uusia kavereita :) Kaikin puolin, olen iloinen että tulin, kerran vain elämässä tälläinen tilaisuus.
Odotan inolla iltaohjelmaa: koko päivän kohokohta (+ kioski :D) siellä on yleisesti mukavia leikkejä ja muuta mukavaa tekemistä.
Sää ei ole ollut aivan paras :( On satanut joinain päivinä ja sittem on aurinko paistanut, muttei ole ollut niin lämmintä että olisi voinut pitää shortseja. Toivttavasti kotona on lämpimämpi. Ja onhan tässä vielä koko kesäloma edessä ettei tässä mikään kiire ole (ONPAS >:D) Toivottavasti tästä kesälomasta tulee hyvä... lol mun piti hankkia kesätöitä, en hankkinut. Olin liian laiska :D Äiti ei tykännyt yhtään.
Niin ja eilen... Herran Jumala mä taisin kuolla eilen. Mun ihastus teki mulle leun nuotiolla! Yee! Se eka meni vähän päin kuusia, hän onnistui nimittäin pudottamaan sen maahan, just ku se oli valmis xD
Tänään jumiksessa mä jouduin esittelemään Pyhäpäivän. Luulin/tuntui että kuolin sinne, niin paljon mua hermostutti. Kuitenkin selvisin ihan hyvin, vaikkakin kädet tärisi niin pajon että meinasi paperit tippua. Muuten meni hyvin. Ja se oli koko leirin viimeinen jumis. Voisi sanoa, että olen ylpeä. Kai. Ja nyt on kyllä väsy..
-Storm
Halusin taas elvyttää tämän blogin, joten ajattelin etten miksen kirjoittaisi rippileiristäni. Kirjoitin siellä ajastani vihkooni ja ajattelin että miksipä ei. Tämä on siis jossain kesäloman alussa! Nauttikaa!
-Rippileiri. Inhosin sitä sanaa jo ennen kuin edes menin sille. Mieleni ei ollut avoin ja tulin tänne negatiivisella asenteella, mutta en puhunut siitä muille kuin kavereillen, jotka jakavat kanssani huoneen. Luulin, että huoneemme isonen olisi tiukka ja nuhtelisi kiroilusta... Niin ei kuitenkaan käynyt. Isonen osoittautui rennoksi ja mukavaksi. En siltikään uskonut viihtyväni täällä. Ja tavallaan olin oikeassa. Päätin tenttiä kaikki ulkoläksyt heti ensimmäisenä päivänä ja olin kolmas joka pääsi kaikki läpi. Niiden tenttiminen oli ahdistvaa ja pelottavaa, juurikin tuosta syystä aloin sekoilemaan sanojen kanssa. Ryhmäni isonen kuitenkin päästi minut läpi ja kaikki meni läpi.
Oppitunnit ja päivät ovat ylipäätään pitkiä ja energiaa vieviä , mutta ei tämä ole niin paha. En ole juurikaan tehnyt/saanut uusia ystäviä tai muutakaan. On silti jotain mitä on tapahtunut. Vasen hartiana/olkapää on ihan kökkönä. Ja pahin niistä: Olen tykästynyt täällä leirillä yhteen tiettyyn ihmiseen, johon ei kannata ihastua, Niinku eiiii!! En halua mitään välillemme ja minullahan on vain viaton ihastus häneen. Ja en taida olla ainoa. Ajatus ahdistaa ja haluan paeta aina kun tulee tilanteita joissa joudun olla hänen kanssaan. Samaan aikaan en. Helpointa olisi jos koko ihastusta ei olisi. Ja paras kaverinikin sanoi, että minä olen yksi viimeisistä ihmisistä jonka hän voisi kuvitella että ihastuisi. No.. Onneksi tämän leirin jälkeen en tule häntä tapaamaan. Mutta samaan aikaan, haluan pitää yhteyttä. Miksi? :( Yritän selvitä tästä leiristä loppuun asti, kunnialla. Onhan jo/vasta tiistai. Ja täältä lähdetään torstaina. Taas kerran: miten ja miksi?
Konfirmaation jälkeen ei tarvitse enää jeesustella tai muuta. En ole niinkään uskovainen, mutta olen pitänyt ajatukseni itselläni niin ettei pappi ole kuullut. Sama tuuri ei ollut kaverillani. Häntä luultiin ateistiksi. Aika paha. Toivottavasti tämä ei estä häntä konfirmoitumasta (Ei muuten estänyt!) Draamaa ja muuta riitaa riittä kavereiden kesken ja joistain ihmisistä on omat ajatukset.Kunnon hetki rauhaa ja aikaa miettiä tekisi varmaan hyvää. Harmi vain ettei vapaa-aikaa ole paljoa.
Kaikki olisi varmaan helpompaa jos en koko leirille olisi mennyt. Liian paljon ahdistusta ja stressiä. Haluaisin vain olla kotona yksin, maata sängyn pohjalla koirani kanssa. Tai viettää aikaa parhaan kaverini kanssa. Ihan ottaa rauhassa ja nauttia kesälomasta.
Tämän leirin aikana olen muuten huomannut kuinka paljon käytän sanontoja: " Herran Jumala", "Voi Jeesus" tai muuta vastaavaa. En tiedä edes miksi, mutta se on aika karmivaa.
~Storm
Toinen postaus tälle päivälle :33
Noh... Viime postauksessa lupasin kirjoittaa musiikista joten tässä sitä tulee. Kpop. Olen aivan hullantunut siihen :'D Joku mua auttakoon xDD Joo ei nyt sentään, tältä asialta en halua "pelastua". Aluksi kun kaverini kuuntelivat sitä koko ajan ja puhuivat siitä ja totuudenmukaisesti inhosin sitä, mutta sitä ei voinut paeta. Jouduin menemään aamuisin kaverini luo koska siihen vuoden aikaan oli ollut liian kylmä ja liukasta ja kaverini kuunteli tyyliin aina kpoppia. Pian huomasin että se ei ollut niin paha ja yllätin itseni kun pian vapaa-ajalla kuuntelin tätä bändiä ja olin aivan sillee: "Mitä on tämä? Enhän mä näin voi tehdä! Pitää olla uskollinen Twenty One Pilotsille!" mutta pian sanoin ettei se ole paha asia. Kaverini joka kans tykkäsi Twenty One Pilotsista pian tykästyi kpoppiin.. Ja ollaan iloisia että tykätään siitä! :33 Ensimmäinen bändi johon tykästyin ja kuuntelin oli BTS. Ja nyt kuuntelen vähän kaikenlaisia bändejä mutta edelleen eniten BTS.Nytkin kirjoettaessani tätä harhauduin kuuntelen musaa ;___; ei näin. Mutta joo, musa on hyvä asia ja kaikkea tällästa xDD
Ripari.. Eiiihhh...En jaksa :( Eli pian mulla on riparileiri ja ihan oikeasti ei huvita mennä. Mutta aion silti mennä koska ei ole muitakaan vaihtoehtoja :'D Aion konfirmitua ja päästä rippikoulusta läpi kunnialla prkl xDD Vaikka touhu on vastahakoista niin onneksi siellä leirillä on kavereita ja olen tyyliin viikon poissa kotoa joten pientä vaihtelua elämään. Merkkien kerääminen on ollut sellaistakin tuskaa ja se on tuskaa niille ihmisille jotka ovat laiskoja. Että mullakin pakkaa olla kiire saada kaikki merkit kokoon. No onneksi on enää yksi keräämättä ja sen saan huomenna kun menen aamulla kirkkoon.. Huhhuh.. Ja sitten saan hengähtää vähäksi aikaa. En juuri nyt keksi mitä muuta kirjoittaa joten joo. Ilmoitan ja kirjoitan lisää blogiin kun ehdin :3
Tervehdys!!
Joojoo tiedetään, en ole taas kirjoittanut pitkään aikaan mitään mutta ei ole yksinkertaisesti aikaa... Mutta nyt kun kesäloma alkoi niin enkköhän löydä aikaa jotenkin :33 ainakin yritän, sen voin luvata. Se että onnistunko tässä, jää nähtäväksi. Mutta tosiaan, nyt on alkanut kesäloma. VIHDOIN! Kahdeksas luokka on nyt lusittu läpi ihan hyvällä toikkarilla, yksi vuosi enää peruskoulu niin sekin on sitten menty läpi. Minulla kyllä ei ole todellakaan hajuakaan mitä haluan tehdä peruskoulun jälkeen, että ei sillä mitään. Saapas nähdä sitten... Aikaa ei ole löytynyt juuri sen takia kun koulun kanssa on tietenkin ollut kiireitä, olen sairastanut koko vuoden läpi koulun huonon sisäilman vuoksi. Niin ja ei ole ollut paljoa myöskään motivaatiota kaiken tämän keskellä. Mutta nyt on kesäloma alkanut ja toivottavasti saan tarpeeksi aikaa että kerkeän toipua tästä kroonisesta flunssastani. Kesälomani kylläkin alkoi sillä ttä olen yllätysyllätys flunssassa... Edelleen. Niille joilla on vähän epäselvää: Sain pieniä taukoja flunssan kanssa, mutta se pysyi koko ajan päällä, välillä vähän rauhallisempana mutta edelleen siellä ja sitten se taas iskee niin kovaa että se tuntuu kuolemalta :DD Ihan varmana parannun loman aikana. Tänään taidan tehdä toisenkin postauksen jossa puhun enemmän musiikista, johon olen tykästynyt jonkin aikaa sitten. tämä oli nyt enemmä sellainen Olen elossa! -postaus :'D Hyvää kesälomaa kaikille <3
Heips!
Öhmm... En saanut inspiraatiota tälle postaukselle joten päädyin tähän todella tylsään aiheeseen jossa kerron teille mun päivästä.. Joo tosi lame, mutta kun ei ollut ideoita :'(( I'm sorry! No mutta kerron sen mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi ja saa sitten nähdä miten se sitten onnistuu. Wish me luck! :33
-Tänään oli hieman erityinen päivä, koska tänä päivänä mulla alkoi joululoma (yaay). Aamulla heräsin oikeaan aikaan, mutta kuten normaalistikin olin liian laiska että nousisin ylös ihan näin heti herätyskellon soinnin jälkeen. Se on vain paha tapa että jään löhöämään sängylle kunnes tulee kiire ja myöhästyn koulusta :D Noh... Tänään sain kiskottua itseni ylös edes jotenkin hyvään aikaan ja sain syötyä aamupalan suht nopeasti, mutta pukemisessa kesti vähän kauan.. (ei haluttanut laittaa farkkuja ja laitoin kavereille viestiä että olisiko kauhea laittaa mustat colleget ja hupparin kouluun kun päästään lomalle... Ja he sitten sanoivat että se on liian kotimaista :33 kms) Joten vaihdoin vaatteet uudestaan. Sitten tajusin etten kerkeää pyörällä kouluun millään ja soitin kaverille että voivatko he viedä mut samalla kouluun ja hyvin kävi. Kerettiin kouluun ajoissa. Kirkossa oli tylsää, haettiin todistukset ja päästiin kotiin. Muuten sitten olin kotona testaillen että toimisko yksi vanha peli Playstation 2:lla. Ei toiminut :( Menin ympäri nettiä, nukuin, netti, nukuin ja netti ja nukui yms.. Kunnes kello oli puoli kuusi ja äiti tuli kotiin. Me olimme menossa tänään loman alkamisen kunniaksi Amarilloon syömään kavereideni ja heidän äitiensä kanssa. Ilta oli tosi mukava ja kivaa oli. Luulin että se olisi kauhea.. Mutta ei ollut.. Ja nyt olen Skypessä klo. 23.32 kaverini kanssa kirjoittaen tätä xDD vähän väsy joten teksti on aika.. kökköä mutta postasin sentään!
~Storm
Terve!!
Joo, taas kerran minulla ei ole ollut aikaa blogille ja oikeasti haluan vain kirkua kun tuntuu että hukun läksyihin ja kokeisiin. Ihan oikeasti, päivässä vain ei ole tarpeeksi tunteja... No mutta onneksi on jonkin ajan päästä joululoma (yasss <3) ja saa sitten levätä ja viettää aikaa sukulaisten kanssa. En ole ihan varma, että mitä perheeni kanssa teen sitten lomalla joten saapas sitten nähdä. Tavallaan toivon, että menisimme Lappiin Jouluksi, kun siellähän on siis sukulaisia :33 Mutta samaan aikaan, olisi ihan mukava olla kotona ja ottaa rauhassa. Niin ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Mutta koulusta vielä sen verran, että ei ehkä kannata odottaa uutta postausta ehkä viikkoon tai pariin koska on tulossa ainakin kuusi koetta.. Voinhan toki yrittää mutta enpä usko että onnistuu.
Nyt alan puhumaan musiikista, koska musiikki on life. Nykyään kuuntelen ainoastaan tyyliin Twenty One Pilots:in musiikkia. Vaikka yhdessä postauksesa luettelin kappaleita joita kuuntelin, niin en jostain tosi typerästä syystä kirjoittanut isolla TWENTY ONE PILOTS!! *läppää itseään naamalle* Mutta siis joo, olen rakastunut siihen bändiin kun ensimmäisen kerran kuulin siitä parhaalta kaveriltani, eli siis suurkiitokset rakas sloul sistah! (Joo tuo on yksi inside läppä xDD) Kuitenkin tämän bändin musiikki on jotain niin erikoista. Joidenkin mielestä Twenty One Pilots:in musiikki on masentavaa, mutta ei minun mielestäni. Mulle se on rohkaisevaa ja rehellistä. Heidän musiikki auttaa minua menemään hankalaa elämänjaksoa juuri nyt läpi ja kun kuuntelen heidän musiikkia niin tunnen että olen ymmärretty ja että en ole yksin näissä asioissa mitä menen läpi. Kappaleiden sanat.. They hit you hard.. Että kun kuulin ensimmäisen kerran Truce, itkin vesiputouksia vaikka kuinka kauan. Pointti on että he ovat uskomattomia ihmisiä.. Jos sulla on vaike aika menossa, suosittelen kuuntelemaan heidän kappaleitaan. No mutta, linkkaan siis Trucen tuonne alas ja toivottavasti teillä tulee olemaan hyvä päivä! <3
https://www.youtube.com/watch?v=eCeBNwBUkcI (ja video ei ole mun todellakaan tai mitään muutakaan)
~Storm
Hei! Nyt ajattelin tehdä tälläisen kirjoituksen elämästäni, koirani näkökulmasta. Inspiraatio tuli facen postauksessa, joka kertoi siitä että mitä koirasi oikeasti sinusta ajattelee. Koirani nimi on siis Kaisa ja hän on mäyräkoira :33
"Aamuisin kun heräät, olen olohuoneessa sohvalla odottamassa sinua. Kuulen sinun heräävän, mutta sinä et tule olohuoneeseen. Miksi? Tuijotat varmaan sitä pientä laatikkoa, josta heijastaa kirkasta valoa. Odotan ja odotan että tulet, kunnes tulet ja yleensä tulet pinkit narut korvissasi ja se laatikko kädessäsi. Laulat kovaan ääneen ja tanssit ympäri olohuonetta, minä katson sinua ettet satuta itseäsi. Kerran kaaduit, tulin luoksesi tökkimään kuonollani sinua ylös. Hymyilisit riutuneesti, mutta silittäisit minua ja antaisit rakastan suukon päälaelleni. Jatkaisin sinun katsomista ja katselisin sinua keittiön lattialta että tippuisiko joku pieni namupala. Sellainen sieltä joskus löytää ja se pala löytää oman tiensä minun suuhuni.
Päivät menee hitaasti, kun vetäydyt aamupalan jälkeen yleensä omaan huoneeseesi. Jään makaamaan viileälle lattialle ja odotan haikeasti että tulisit leikkimään kanssani. Kuulen kuinka naurat tai joskus itket. Mikset tulisi pois huoneestasi ja tule loikoilemaan kanssani lattialle. Voisit rapsutella vatsaani ja olisin lähelläsi, mutta et tule vasta jos rapsutan takaovea jotta pääsisin takapihalle juoksentelemaan. Avaat oven, mutta entä jos en halua mennä ulos vaan haluankin olla sinun kanssasi? Tuhahdat ärsyyntyneenä ja painelet takaisin omaan huoneeseesi. Sinulla on raskas ja vaikea elämä, sen ymmärrän mutta mikset voisi hidastaa hetkeksi? Äiti tulee kotiin, sinä tulet huoneestasi. Tulet hellimään minua äidin kanssa ja olen onnellinen. Häntääni heiluttaen tulen kanssanne keittiöön ja katselen ostosten purkua ja kerään suukkoja ja rapsutuksia sieltä täältä. Jäät kanssani sitten olohuoneeseen äidin kanssa ja sitten menet takaisin huoneeseesi. Et paljoa päivän aikana tule pois huoneestasi...
Tämä päivä alkoi samalla tavalla kuin muutkin päivät, mutta tällä kertaa juokset ympäri taloa huudellen nimeäni ja kun löydät minut mamman sängystä, voin aistia kuinka helpotus pyyhkäisee ylitsesi. Luulitko että jättäisin sinut? En ikinä. Alat itkemään ja otat minut karhunhalaukseen. Puhut minulle siitä, kuinka luit jostakin asiasta kuin 'Mitä koirasi ajattelee sinusta oikeasti'. Pyytelit anteeksi, ettet anna tarpeeksi aikaa minulle. Nuolen kättäsi lohduttavasti. Se on okei. Tapahtui mitä vain, olet minun ihminen ja rakastan sinua virheistäsi huolimatta. Aina. Vielä vanhana käpynä, lupaan heiluttaa häntääni sinulle kun tulet kotiin. Olen täällä sinulle."
